Tule ja katso_(ehkà maailman paras leffa?)

Ehkäpä kaikkien aikojen kouraisevin sotaeepos.



Valko-Venäjä, vuosi on 1943. Natsi-Saksan sotajoukot ovat polttaneet ja raiskanneet tiensä halki koko Itä-Euroopan jättäen jälkeensä valtavia ruumiskasoja ja tragedioita. 14-vuotias, aikuisuuden kynnyksellä varttuva nuori poika Fljora (Aleksei Kravchenko) haluaa innokkaasti liittyä metsässä asustaviin partisaaneihin ja Suureen Isänmaalliseen Sotaan. Sotaretki vaikuttaa jännittävältä seikkailulta ja nuori, uhmakas mies tuskin malttaa odottaa taisteluita. Mutta pian Fljora tajuaa tehneensä elämänsä virheen. Hän on joutunut matkalle ihmismielen pimeimpiin loukkoihin, todistamaan kaikki maanpäällisen Helvetin kauhut, ja paluuta viattomaan lapsuuteen, tai edes ihmisarvoiseen elämään ei enää ole...



Elem Klimovin Tule ja katso on ehkäpä kaikkien aikojen kouraisevin sotaeepos, joka on onneksi nauttinut täysin ansaitsemaansa suosiota länsimaissakin. Itse sodan kaikki karmeudet lapsena Stalingradin taisteluissa kokenut Klimov kertoo nuoren lapsipartisaanin näkökulmasta maanpäällisen Ilmestyskirjan nykyilmentymän, ja perustaa teoksensa sen faktan varaan että toisessa maailmansodassa - eli neuvostokansalaisille "Suuressa Isänmaallisessa Sodassa" - saksalaiset sotilaat polttivat 630 valkovenäläistä kylää pois maailmankartalta - usein asukkaineen.



Klimov ei kaunistele mitään, vaan räväytää katsojan verkkokalvolle sarjan ahdistavia mutta realistisia kuvia, jotka saattavat jäädä sinne loppuiäksi. Mutta tämähän on jokseenkin selvää, kun teoksen nimi on lainattu Uuden Testamentin Johanneksen Ilmestyksestä. Kirjaimellisesti unohtumattomassa kohtauksessa saksalaissotilaat telkeävät maalaiskylän pikkulapset latoon ja sytyttävät rakennuksen palamaan, vieläpä nauraa röhöttävät tekonsa päälle. Neuvostoliitossa ihmisiä oksensi elokuvan näytöksissä, jopa sydänkohtauksia esiintyi.



Kokonaisuuden kantavana voimana toimii nuoren Aleksei Kravchenkon järisyttävän intensiivinen roolisuoritus. Tarinan mukaan ohjaaja yritti hypnotisoida nuorta poikaa kaikkein tuskallisimmissa kohtauksissa, jotta hänen vaikutuksille altis mielensä ei vaurioituisi. Onnistuiko se, sitä emme koskaan saaneet tietää. Fljora, alun siloposkinen ja kokematon nuorukainen, on lopussa muuttunut täysin tunnistamattomaksi objektiksi, josta ovat karisseet viimeisetkin inhimillisyyden rippeet. Tämä enemmän ruumista kun ihmistä muistuttava olento jää sanattoman julmassa mutta upeassa loppukohtauksessa hypnoottisesti ampumaan vedessä lojuvaa Hitlerin kuvaa, nähtyään sitä ennen kauheimpia hirmutöitä mitä ihminen voi kehittää. Ja vieläpä nauttia siitä.



Tule ja katso ei ole missään nimessä helppo elokuva, vaan saattaa olla tavallista herkemmälle katsojalle jopa vaarallinen kokemus. Klimovin sanoma on kuitenkin todella tärkeä: sodassa ei ole mitään ihailtavaa tai puolusteltavaa, vaan sen kurimuksessa demokratia ja rakkaus tuhoutuvat ja humaanisuutensa täysin kadottaneet kanssaihmiset muuttuvat verenhimoisiksi villipedoiksi, jotka perustelevat kammottavia veritöitään erilaisilla aatteilla ja ideologioilla.



Juuri tämä seikka erottaa tämän lyyrisen mestariteoksen esim. Hollywoodin patriotismijätteestä, ja juuri siksi Tule ja katso on todella tärkeä elokuva, ja kuuluu mielestäni jokaisen elokuvaharrastajan ja yhtä lailla niin sodanvastustajien kun -puolustajienkin yleissivistykseen. Erään kirjailijan sanoin, antakaa anteeksi, mutta älkää unohtako.



(leffatykki)



Itselläni ei ole osaa eikä arpaa niin rippaukseen kuin subeihinkaan. Onnistuinpahan vaan löytämään yhteensopivat, ja koittaa sitten saada katsojia lisää tälle mestariteokselle.